tiistai 30. syyskuuta 2014

Feta-pinaattimakaronilaatikko

Halusin tulla jakamaan tämmöisen hyvän makrulaatikon variaation, jonka ohje on itsellänikin aina hukassa sillon kun haluaisin tätä tehdä. Ohjeen löysin siis täältä ja oon valmistanut sitä vähän soveltaen. Tuon ohjeen mukaan tehtyä laatikkoa söisin yksin ainakin viikon, pinjansiemenet on kalliita ja purjon tuomasta lisästä tämän ruoan koostumukseen en tykännyt yhtään, joten...

Makrulaatikon variaation variaatio à la Mira
1-2 pussia pakastepinaattia
2 valkosipulin kynttä
1 paketti fetaa
Noin puolet Crème Bonjour Cuisine valkosipuli & yrtti -purkista
~1 dl ruokakermaa
Juustoraastetta sen verran kun hyvältä tuntuu
Suolaa ja pippuria sen verran kun hyvältä tuntuu
Makaronia mututuntumalla, sitä on kuitenkin liikaa tai liian vähän

Pakastepinaatit sulatetaan öljyttömällä pannulla ja siihen perään heitetään silputut valkosipulit. Tämän jälkeen voi laittaa suolaa ja pippuria ja niiden jälkeen ruokakerma ja Crème Bonjour. Koko höskän voi antaa kiehahtaa nopeasti, ei oo niin tarkkaa.
Uunivuoka valellaan oliiviöljyllä, miksei muullakin öljyllä tai vaikka voilla jos tykkää. Sinne kipataan sitten keitetyt ja valutetut makaronit ja niiden päälle se äsken tehty kastike. Murustele päälle feta, itse tykkäsin jättää isojakin paloja sinne koska niistä jää semmosia herkullisia sattumia. Sekoita koko höskä ja lopuksi päälle sitä juustoraastetta sen verran kun juustosta nyt tykkää. Tämä komeus sitten uuniin 220 asteeseen 15 minuutiksi.

feta pinaatti makaronilaatikko
Oon surkea ruokakuvaaja, en jaksa tehdä yksin syödessäni hienoja kattauksia ja astiatkin on tylsiä. Mutta ei anneta sen häiritä, lopputulos maistui kuitenkin hyvältä! Tehtiin äitin kanssa tätä joskus myös kotikotona ja vastaanotto oli erittäin positiivinen. Tosin äiti lisäsi joukkoon pienen paketin jauhelihaa, kun ei ilmeisesti aina usko kasvisruokien täyttävyyteen. Mutta en tiedä ovatko sen jälkeen tavallista makrulaatiokkoa syöneetkään.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Onnellisuusprojekti

Olin kesän lopulla töiden takia ihan käsittämättömän väsynyt ja turhautunut. Unirytmi ei mennyt ollenkaan yksiin aikaisten aamujen kanssa, enkä saanut sitä koko kesän aikana muutettua. Loppukesästä sain kuitenkin käännettyä tämän kaiken infernaalisen ketutuksen jonkinlaiseksi muutokseen kannustavaksi inspiraatioksi ja päätin, että syksyllä haluan ihan oikeasti panostaa onnellisuuteeni ja elää paremmin.

Tykkään projekteista ja halusin tehdä tästä oman pienen projektini, sainhan siitä samalla tekosyyn jälleen yhden söpön vihon ostamiseen. Projektilla täytyy vihon lisäksi olla myös työnimi, tällä kertaa se on Get your shit together. En keksinyt suomeksi mitään puoliksikaan noin nasevaa, joten tällä mennään. Vihon puolesta myös Turning life's lemons into lemonade olisi ollut sopiva, mutta siitäkin jäi uupumaan se äkäisen käskevä fiilis, jota yleensä vaadin saadakseni mitään aikaan. Tää onnellisuusprojekti oli myös osasyyllinen sille, miksi intouduin uuden blogin aloittamisesta. Edellinen blogi oli sekava ja nyt ajattelin että onnellisuudesta tulee uuden blogin kantava teema. Yritän myös pitää siitä kiinni, vaikka yltiöpäinen onnellisuus tuntuukin omasta mielestäni välillä teennäiseltä.

Ei mun elämässä mitään isosti pielessä ole, mutta jotain juttuja haluan muuttaa. Mun mukavuusalueeseen kuuluu yksin kotona tietokoneen ääressä istuminen ja siitä haluan ehdottomasti päästä eroon. Haluan löytää aikaa muillekin harrastuksille, nähdä ihmisiä ihan kasvotusten ja nauraa toisinaan muillekin jutuille kuin Tumblrin puujalkavitseille. Niin hyviä kun ne onkin. Lisäksi mun täytyisi panostaa vähän enemmän semmoiseen terveelliseen elämään. Mitä ruokaan tulee, niin voisin syödä vähän monipuolisemmin ja säännöllisemmin, mutta herkut ei onneksi ole mulle mikään ongelma. Niitä ei tee mieli kun ihan satunnaisesti. Liikuntaa sen sijaan pitäisi lisätä, mutta koen sen yhä ja edelleen niin äärettömän vastenmielisenä ja tylsänä touhuna. Pitäisi vaan löytää joku oikea motivaatio. Sitten haluaisin eroon kaikesta turhasta rojusta, mitä olen vuosien saatossa hamstrannut. Mua on vihdoin ruvennut ahdistamaan tämmöisen sekavan tavaravuoren keskellä eläminen, kun kaikilla muilla on niin nättejä ja kivoja koteja. Haluaisn myös lopettaa tavaroiden keräämisen pöydille sekaviin pinoihin. Hankaloittaa bloggaamistakin, kun täällä saa otettua vain näitä inhorealistisia kuvia.


Että semmosia tavoitteita. Reilut pari viikkoa sitten teinkin jotain mukavuusalueeltani poistuakseni ja olen siitä ihan äärimmäisen ylpeä. Uskalsin liittyä vapaaehtoiseksi Jyväskylän Lutakkoon ja tässä parin viikon aikana oon käynyt siellä jo kaksi kertaa. Vielä vähän aikaa sitten mun mentaliteetti oli se, että jos yhtenä viikonloppuna on jotain ohjelmaa yhdellekin päivälle, niin seuraavan viikonlopun täytyy olla vapaa päämäärättömälle olemiselle ilman mitään suunnitelmia. Joten tää on ihan oikeasti melko iso juttu mulle! :-D Ensimmäisen illan Lutakossa olin suorastaan paskajäykkänä ja aivan pihalla, kun tilanne oli niin uusi ja outo, mutta toka ilta meni ainakin omasta mielestäni jo paljon paremmin. Toki olin vieläkin vähän nolo, etenkin kun narikassa oli töissä semmoinen enkkua puhuva poika, josta en aina saanut selvää tai jolle en olisi oikein osannut vastata juuta enkä jaata suomeksikaan. Ja syyllistyin laimeimpaan fist bumpiin ikinä, mutta ehkä seuraavalla kerralla muistan jo lyödä lujempaa. Pointti oli, että itselläni oli hauskaa ja heti paljon kotoisampi olo Arch Enemyn keikkaa kuunnellen, kuin mitä tässä kahden vuoden aikana on ollut noissa opiskelijabileissä ravaten. Jotain edistystä siis, woop woop!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Postia Kanadasta

Postilaatikko ja minä ollaan oltu harvinaisen tyytyväisiä tällä viikolla, sillä jokaisena päivänä on tullut jotain kivaa pelkkien ilmaisjakeluiden lisäksi. Kanadan suunnalta mua muistettiin peräti kaksi kertaa! Yksi Jyväskylän kahvilakerhon jäsenistä on vaihdossa siellä suunnalla ja häneltä tuli kortti. Mielettömän siistiä, että on mahdollista päästä tuolla lailla toiselle mantereelle ihmettelemään ja näkemään ja kokemaan kaikkea jännää. Toivottavasti kaikilla mun vaihdossa olevilla kamuilla on hauskaa ja toivottavasti mäkin ehdin vielä vaihtoon.

Ja ennen kuin ihan ajelehdin muihin juttuihin, niin myös kanadalainen kirjeenvaihtokaverini Danielle muisti mua. Kirjeiden saaminen on niin onnellista touhua että. Oli sitten huono tai hyvä päivä niin etanaposti tekee siitä vielä paremman ihan varmasti. Ja on se vastaaminenkin ihan hauskaa, kun pääsee juonimaan että mitäs jännää sitä tällä kertaa keksisin tänne kuoreen piilottaa. Ja pääsee täyttämään sen peruskoulun päättymisen aiheuttaman tyhjiön, kun enää ei tarvitse raapustella vihkoihin koristeellisia otsikoita, joiden tekeminen vei mulla yleensä vähintään puolet muistiinpanojen kirjaamiseen tarkoitetusta ajasta.

kirje

Vaikka nuo tarrat, teipit ja muu kuoresta paljastunut ekstra ei olekaan se juttu mikä tässä kirjeenvaihdossa on niin hienoa, niin kyllähän ne silti pisti kihertämään pienen lapsen tavoin. Se juttu sen sijaan on se vaivannäkö, mitä kirjeeseen ja sen ajatuksella kokoamiseen uppoaa. Että Danielle on käyttänyt aikaansa kootakseen mulle tällaisen ihanan punasävyisen setin, piirrellyt kuoreen, kirjoittanut sanat mail tag erityisen koristeellisesti ja kirjoittanut pienille Rilakkuma-papereille monta sivua tekstiä kauniilla käsialalla. Ja oli käärinyt kaiken puna-valkoruudulliseen silkkipaperiin ja solminut pinkillä paperinarulla. Awesome!

torstai 11. syyskuuta 2014

Kahvilakerhon kakkujuhlat

kakkutarjoilu
söpöjä lautasia
tyttöjä kukkapellolla
Kesä ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta mulla on sellainen kutina, että tästä syksystä voisi tulla ihan onnistunut. Vielä kun ne syyssäät tulisi takaisin ja pääsisi pukeutumaan asiaan kuuluvasti.

Nähtiin sunnuntaina pitkästä aikaa Jyväskylän kahvilakerhon kesken vähän isommalla porukalla ja oon kyllä aivan äärimmäisen onnellinen, että rohkenin vuoden alussa mukaan tähän juttuun. Tämänkin kakkujuhlan jälkeen hyvää mieltä on riittänyt koko viikoksi. Kiitos teille ihanille tytöille ♥

Moi, olen Mira

Olin ollut jo pidempään jumissa vanhan blogini kanssa ja vihdoin sain tehtyä päätöksen sen lopettamisesta ja uuden aloittamisesta tilalle. Kun tarpeeksi pyörittelin asiaa päässäni, tajusin ettei mulla kuitenkaan riittäisi juttua tarpeeksi kahden blogin aktiiviseen päivittelyyn. Niinpä tämä ajatusvirta-blogi saa ylennyksen mun pääasialliseksi blogiksi, jee! :-) Oon jostain syystä aika täpinöissäni tästä uudistuksesta, vaikkei tämä sinänsä mikään iso juttu olekaan. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on vaan toisinaan erittäin vapauttavaa.

Joku pieni esittelytekstikin olisi ehkä paikallaan, tästä blogista kun ei ainakaan vielä löydä musta oikein mitään tietoa. Olen siis tällä hetkellä 22-vuotias Tampereen suunnalta Jyväskylään ajautunut liiketalouden opiskelija. Aikaisemmin olen opiskellut itseni pukuompelijaksi ja nykään erikoistun opinnoissani muotiin ja vähittäiskauppaan. Rakastan käsillä tekemistä, piirtelyä, valokuvaamista sekä musiikkia. Olen hitaasti lämpiävä introvertti sekä hyväntahtoinen hölmö ja yritän parhaani mukaan tulla juttuun kaikkien kanssa.

Itsetutkiskelun tuloksena olen huomannut olevani vähän melankoliaan taipuvainen ja siksi haluan pyrkiä pitämään tämän blogin nyt sellaisena positiivisena ja inspiroivana nurkkauksena, josta tulisi hyvälle tuulelle. Tahdon kiinnittää elämässä enemmän huomiota niihin hyviin juttuihin ja myös pyrkiä tekemään itseäni ilahduttavia asioita sen sijaan, että istuisin päivät pitkät zombina koneen ääressä. Yritän myös ottaa tämän bloggaamisen (ja itseni) vähän vähemmän vakavasti kuin ennen. Toivottavasti onnistun.