sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulukuun kulku

Joulukuu tuntuu kuluneen yhdessä hujauksessa ja bloggaaminenkin on jäänyt taka-alalle. Se johtuu osittain siitä, että tietokoneella istuminen ja etenkin kuvien muokkaaminen on tuntunut ärsyttävän silmiä tavallistakin enemmän. Toisilta osin se johtuu myös hetkellisestä mielenkiinnon puutteesta. Toiset asiat elämässä on tuntuneet jännemmiltä.

Joulukuussa tuli kierrettyä joulumarkkinoita Düsseldorfissa, Bremenissä, Kölnissä ja Aachenissa. Düsseldorfista löytyy pieniä markkinoita ympäri kaupunkia, mutta omaksi suosikikseni kohosi Heinrich-Heine-Platzin pikkiriikkinen markkina. Muilta osin tuntui että yhden markkinan nähtyäni, olin nähnyt ne kaikki. Toki miljöö vaihteli ja Bremenissä se oli mielestäni miellyttävin, mutta kojuissa myytiin samaa roinaa kaupungista riippumatta. Joka kaupungissa käytin varmaan eniten aikaa valojen ihasteluun. Lapsenakin Tampereen valoviikkojen alkaminen oli talvessa parasta. Jotain nättiä tämän pimeän keskellä.

Kuvat on Bremenistä. Niistä tuli vähän huonoja, mutta menkööt.

Joululomaa pääsin viettämään Suomeen, oi onnea! Vietin ensin muutaman päivän Jyväskylässä, näin ystäviä ja pääsin vähän rapsuttamaan yhden ystävän kisuakin. Kävin kuuntelemassa Leevi and the Leavings -covereita livenä ja juhlin pikkujouluja maailman parhaiden tyyppien kanssa. Nyt olen maannut viitisen päivää porukoiden sohvalla, katsonut huonoja elokuvia ja syönyt. Mökkihöperyyksissäni lupauduin muuttamaan yhden kovin rakkaan tyypin Jyväskylästä Helsinkiin, että saisin jotain tekemistä. Mutten silti ymmärrä, miksi ihmiset haluaa muuttaa Helsinkiin. Nyyh.

Vuoden 2016 ensimmäisenä lauantaina lennän takaisin Düsseldorfiin ja siellä mulla on edessäni vielä pari kuukautta vaihtoa. Toivottavasti valoisan ajan pitkittyessä onnistuisin ryhdistäytymään ja käyttäisin viimeiset kuukaudet hyvin.

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan ensi vuonna, joten oikein mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kissakahvila Prahassa

Hups, nyt mennään jo joulukuulla mulla on vieläkin lokakuisia juttuja postaamatta. Yksi isoin syyllinen on se, että olen viime aikoina ollut vähän laiska kuvien muokkaamisen suhteen. Mutta pikkuhiljaa pala palalta...

Matkustettiin siis Lauran kanssa Prahaan, silloin kun se oli käymässä täällä ja nyt haluan kertoa meidän vierailusta prahalaiseen kissakahvilaan, Kočkafé Freyaan. Luulin, että kahvilassa olisi ollut väkeä kuin pipoa, mutta ei. Enimmillään siellä taisi olla meidän lisäksi ihmisiä vain kahdessa muussa pöydässä, eli oltiin hyvään aikaan liikenteessä (yhden maissa muistaakseni ehkä). Luin samaisesta kahvilasta tekstin, jossa kirjoittaja kertoi paikan olleen vierailunsa aikaan niin täynnä, että väkeä käännytettiin ovelta. Onneksi tuolla on annettu kissoille mahdollisuus paeta ihmishälinää omiin oloihinsa takahuoneeseen.

kissakahvila

kissa

kissa

Sisustus ja tarjoilujen esillepano oli ehkä vähän toissijaisessa asemassa kissojen jälkeen. Totta puhuen sisustuksesta en välittänyt ollenkaan, enkä alkuun edes huomannut, että heillä oli siellä jotain syötävääkin. :-D Join oikein maukkaan chilikaakaon, mutta kyllä kisut silti varasti suurimman osan huomiosta. Onneksi joukossa oli pari uteliasta tapausta muutaman laiskiaisen lisäksi, niin pääsi tekemään tuttavuutta.

kissa

Kahvilan pöydillä oli vihkoset, joissa kissat on esitelty. Ylempää mustaa kisua kuvailtiin vähän vauhdikkaaksi ja hasardiksi, mikä ei jäänyt meiltäkään huomaamatta. Tätä kuvaa varten hän pysähtyi selvästi vain kaakaon toivossa.

kissa

kissa

kissa

Kahdessa viimeisessä kuvassa röhnöttävä karvakeko oli selvästi paikan kingi ja olin aika otettu, kun hän suvaitsi laskea pörheän ahterinsa laukkuni ja ulkovaatteitteni päälle. Välillä kieli unohtui pihalle, mutta se ei haitannut tämän kuninkaallisen imagoa ollenkaan. Lähtiessämme hän oli aivan silminnähden loukkaantunut, kun röyhkeästi vein makuupaikkansa.

Haluan kissan. Mieluiten tuollaisen pörheän.