Auringonläikkiä

Tulppaanin terälehdet tuikkukipon pohjalla ei ollut hyvä idea. Ajattelin että ne sillä lailla nätisti kuivuisi koppuraisiksi, mutta ei. Homehtuivat sinne mokomat. Vaan enpäs jaksanut pitkään harmitella, koska auringon takia oon semmoisella oikein imelän positiivisella tuulella, semmoisella mikä muiden silmiin ja korviin voi vaikuttaa jo vähän rasittavalta. Asfaltti on kuivaa ja ihanan ärsyttävän hiekoitushiekan sekä koirankakkojen peitossa. Häikäisee niin pirusti mutta ei haittaa! Nukuin äsken päikkärit lattialla auringonläikässä, enkä yhtään ihmettele miksi kissat viihtyy niissä.

Väitin joskus, että säällä ei ole mitään vaikutusta mun mielialaan. Höpöjuttuja. Eilen oli ankeaa ja harmaata ties monettako päivää putkeen ja kyllä otti päästä kaikki mahdollinen. Tänään vähän vielä jyrsi, että piti herätä kuudelta aamulla, mutta kyllä kun taivas oli sininen ja aurinko alkoi nousta, niin mieli koheni ihan yhtäkkiä. En pistäisi pahakseni, jos tällaisia päiviä olisi vähän useamminkin.

Tulkaa tekeen meidän kaa rakkauden hiekkakakkuja

Mahtavaa naistenpäivää kaikille sekä kaksi päivää myöhässä hyvää syntymäpäivää mulle! Ikää on nyt 23 vuotta, vaikka aina välillä luulenkin itseäni vielä 21-vuotiaaksi. Huippua että vuodessa on ainakin yksi päivä, jona itsestään kehtaa tehdä numeron. Olisi tehnyt mieli järjestää ihan jonkinlaiset kinkerit, mutta on ollut vähän liikaa kiirettä. Vaikka kyllä mä tänne kämppään vielä jonkun kakkua edellyttävän kokoontumisen järjestän, ihan varmasti. Nyt kun täällä on jo mattokin lattiassa.

Tulppaanit tuli hankittua jo viikko sitten itseäni ilahduttamaan. Haaveilin kukista aikaisempienkin kotien kohdalla, mutta en ole sattunut omistamaan maljakkoa. Hiihtolomalla löysin vihdoin ihan täydellisen sellaisen ja vieläpä kirppikseltä. Nyt tulppaaneista on jäljellä enää terälehdet tuikkukippoa koristamassa.

Vaaleanpunaista postia

Helmikuu hujahti ohi ihan vaivihkaa ja blogin puolella se näkyi hiljaisuutena. Ohjelmaa oli kyllä koko kuun täydeltä (onneksi paljon myös mukavaa tekemistä), mutta aivot eivät ole halunneet taipua kirjoittamaan oikein mistään. Täytyisi ryhtyä lukemaan enemmän, ettei pääkoppa olisi näin tukossa aina kun yrittää suoltaa sieltä ajatuksia ulos.

Sain kuitenkin kirjoitettua kirjeenvaihtokavereille pitkästä aikaa. Jälkikäteen tarkasteltuna tuli aika hämmentävän vaaleanpunaista postia.

Parasta on olla onnellinen ilman syytä

Aurinko! Jostain syystä se on nyt kahtena viimeisimpänä päivänä ilahduttanut aivan erityisen paljon. Hassua, koska syksyllä aurinko lähinnä kiukutti. Häikäisi ja kaikkea. Mutta nyt ihan kuin tyhjästä mut valtasi sellainen toiveikas kevään odotus, kun lumikinoksetkin oli alkanut muuttua ihaniksi likaisiksi loskaläjiksi ja pieniksi teitä pitkin virtaaviksi noroiksi. Oon ollut muutenkin ihan yleisesti hyvillä fiiliksillä, enkä edes tiedä miksi. Hyväntuulisuuden vallitessa halusin tulla kertomaan pari juttua, jotka ovat viime aikoina aiheuttaneet jonkinlaisen hymyn tyyppisen ilmiön tälle krooniselle kärttynaamalleni (resting bitch face on ilmeisesti the termi):

- Poika yksipyöräisellä. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi liukasta muutenkin, mutta hän kaipasi vissiin vähän lisähaastetta elämäänsä.
- Ompeleminen ja ennen kaikkea onnistunut lopputulos sekä tyytyväinen asiakas. Jos voisin elää kesän ompelemalla mittatilaustöitä, olisin ihan äärimmäisen iloinen.
- Mozzarella-paketissa luki, että se sisältää noin 20 mozzarellapalloa. Söin eilen kymmenen ajatellen, että tämän päivän salaattiin jää suunnilleen saman verran, mutta niitä olikin vielä 15! Jee! :-D
- Pieni pieni pieni chihuahua käveli vastaan. Se Hän oli jotenkin aivan ekstrapieni.
- Iso Pätkis! Pienenä toivoin Muumilimsaa puolentoista litran pulloihin, mutta Isoa Pätkistä en tiennyt haluavani, ennen kuin sen sain.
- Taivas oli hirmuisen nätti tänä aamuna. Enkä ollut ainoa joka fiilisteli sitä Instagramissa. :-D
- Pala pizzaa taksijonossa.
- Hyväntuuliset ja ystävälliset mummelit.
- Parantunut itsetunto.
- Kahvihetki ihanien kahvilakerholaisten kanssa.
- Eläinvideokerho.
- Värityskirjat. Hihi.

Tammikuu

Oho hups. Tarkoitus ei ollut aloittaa uutta vuotta tällaisella hämmentävän pitkällä blogitauolla. Vuodenvaihteessa kuitenkin riitti tekemistä ja senkään jälkeen omatunto ei ole sallinut avata blogia, kun on ollut koulutehtäviä rästissä syksyltä asti. Mutta nyt ainakin yksi kaikista pisimpään valmistumista odottanut riesa on hoidettu alta pois, joten annoin itselleni luvan tulla päivittämään kuulumiset tänne. :-)

Elättelin vuoden alussa toiveita sellaisista kunnon uusi vuosi, uusi minä, uusi elämä -meiningeistä. Erityisesti siksi, että tähän kuului myös uusi koti! Pääsin vihdoin yksiöön, josta ajattelin muovaavani söpön pienen pesän. Semmoisen nätin paikan missä olisi ihana nauttia pitkistä ja myöhäisistä aamupaloista ikkunan ääressä. Todellisuus on kuitenkin vielä toistaiseksi ihan jotain muuta. Häiritsevän iso osa omaisuudesta on vieläkin purkamatta paikoilleen ja pöydillä on sellaiset tavaravuoret, ettei näiden ääressä syödystä aamupalasta juuri nautita. Yritän kuitenkin kerätä itseni ja siinä samalla myös nämä rojuni kokoon ensi viikon aikana, koska tahtoisin jo niin kovasti järkätä tuparit ja nauttia tästä kodista muutenkin.