Kissakahvila Prahassa

Hups, nyt mennään jo joulukuulla mulla on vieläkin lokakuisia juttuja postaamatta. Yksi isoin syyllinen on se, että olen viime aikoina ollut vähän laiska kuvien muokkaamisen suhteen. Mutta pikkuhiljaa pala palalta...

Matkustettiin siis Lauran kanssa Prahaan, silloin kun se oli käymässä täällä ja nyt haluan kertoa meidän vierailusta prahalaiseen kissakahvilaan, Kočkafé Freyaan. Luulin, että kahvilassa olisi ollut väkeä kuin pipoa, mutta ei. Enimmillään siellä taisi olla meidän lisäksi ihmisiä vain kahdessa muussa pöydässä, eli oltiin hyvään aikaan liikenteessä (yhden maissa muistaakseni ehkä). Luin samaisesta kahvilasta tekstin, jossa kirjoittaja kertoi paikan olleen vierailunsa aikaan niin täynnä, että väkeä käännytettiin ovelta. Onneksi tuolla on annettu kissoille mahdollisuus paeta ihmishälinää omiin oloihinsa takahuoneeseen.

Sisustus ja tarjoilujen esillepano oli ehkä vähän toissijaisessa asemassa kissojen jälkeen. Totta puhuen sisustuksesta en välittänyt ollenkaan, enkä alkuun edes huomannut, että heillä oli siellä jotain syötävääkin. :-D Join oikein maukkaan chilikaakaon, mutta kyllä kisut silti varasti suurimman osan huomiosta. Onneksi joukossa oli pari uteliasta tapausta muutaman laiskiaisen lisäksi, niin pääsi tekemään tuttavuutta.

Kahvilan pöydillä oli vihkoset, joissa kissat on esitelty. Ylempää mustaa kisua kuvailtiin vähän vauhdikkaaksi ja hasardiksi, mikä ei jäänyt meiltäkään huomaamatta. Tätä kuvaa varten hän pysähtyi selvästi vain kaakaon toivossa.

Kahdessa viimeisessä kuvassa röhnöttävä karvakeko oli selvästi paikan kingi ja olin aika otettu, kun hän suvaitsi laskea pörheän ahterinsa laukkuni ja ulkovaatteitteni päälle. Välillä kieli unohtui pihalle, mutta se ei haitannut tämän kuninkaallisen imagoa ollenkaan. Lähtiessämme hän oli aivan silminnähden loukkaantunut, kun röyhkeästi vein makuupaikkansa.

Haluan kissan. Mieluiten tuollaisen pörheän.