torstai 19. marraskuuta 2015

Marraskuu-olo

Vellominen on kivan kuuloinen sana. Mulla on taipumus velloa. Nytkin olen vellonut viimeiset pari viikkoa milloin missäkin. Ikävässä, apatiassa, kauniissa maisemissa, sanoissa, kohtaamisissa, ajatuksissa olemassaolosta ja itsestäni, maailmantuskassa (Weltschmerz ihanalla saksan kielellä), väsymyksessä etenkin aamuisin, syysmelankoliassa, musiikissa ja erityisesti yksittäisissä kappaleissa. Kuulostaapa synkeältä. Haluaisin sanoa, ettei se ole, mutta totta puhuen oon ehkä vähän yksinäinen täällä. Koulussa on paljon tuttavia, joita tervehdin hymyillen, mutta tunnen olevani ulkopuolinen kaikkien seurassa. Haluaisin takaisin Jyväskylään maailman parhaiden tyyppien luo. Kärsisin sielläkin syysmelankoliaa, mutta aina välillä pääsisin karkuun ystävien surkeille vitseille nauraessani. Huono huumori, sitä kaipaan varmaan eniten.



Itsellä ei nyt ollut mitään kivoja kuvia, joten piti lainata: © artetetra (license)

Mietin tovin, että julkaisenko tätä ollenkaan. Oikolukiessa tuli sellainen olo, että haluaisin potkaista itseäni ja käskeä ryhdistäytymään. Jättäisin vellomisen mieluusti taakseni, koska on tämä on kaikin puolin typerää, mutta mulla on ihan liikaa aikaa istua yksin huoneessani, mikä johtaa auttamatta vellomiseen. Jos kellään on hyviä vinkkejä syysmelankoliasta selviämiseen, olen pelkkänä korvana. Saa kertoa myös puujalkavitsin. Tai kohta herään ja huomaan velloneeni koko vaihdon ohi Mirel Wagnerin tahdittamana.

Luin tämän nyt niin monta kertaa, että vellominen kuulostaa jo ärsyttävältä.

2 kommenttia:

  1. Täällä me ollaan oottamassa huonoine vitseimme, kun vielä kuukauden jaksat! :D hihii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään en odota yhtä innoissani! ♥ Paitsi ehkä lunta, hih.

      Poista