Yläkaupungin Yö

Jyväskylässä järjestettiin Yläkaupungin Yö viime lauantaina samaan aikaan Ravintolapäivän kanssa. Aloitin päivän syömällä kakkua Kirkkopuistossa ja päätin sen luovuttamalla kesken Sin Cos Tanin keikan ihan vain siksi, että jalat ei kerta kaikkiaan enää jaksaneet ja alkoi olla vähän vilu. Tuli taas hieman vanha olo, kun Lauran kanssa vilkastiin toisiamme kyseisen keikan aikana ja kilometrin päähän näki, että molemmilla on samat ajatukset lähtemisen suhteen. :-D Mutta oltiin kuitenkin ehditty vaeltaa melko tehokkaasti ympäri keskustaa jo siihen mennessä. Onneksi oli Ravintolapäivä, niin ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää, vaikka oltiinkin liikkeellä aika lailla täydet 12 tuntia.

Päivän aikana käytiin muun muassa Designtorilla Toivolan vanhalla pihalla ja ylpeänä voin todeta, että kaikista niistä kauniista asioista huolimatta, ostin sieltä itelleni vain ja ainoastaan pitkään himoitut Uhana Designing pisarakorvikset. Niiden hankinta on lykkäytynyt näinkin pitkään, kun on ollut vähän ongelmia värien valinnassa. Korvisten lisäksi ostin ihan äärimmäisen hienolla printillä varustetun Lutakko-paidan Jelmun teltasta täyttämään tyhjiötä, joka elämääni on bändipaidattomilta teinivuosilta jäänyt. Kyllä nyt kelpaa.

Video tappoi radiotähden vai miten se meni

Koin jännän oivalluksen tässä äskettäin. Jos oon muutenkin ollut vähän satunnaisesti bloggailevaa tyyppiä, niin Instagram on saanut aikaan sen, että ne vähätkin postaukset jää tekemättä. Mietin taas kerran, että olisi kiva postata blogiin hiukan säännöllisemmin ja selailin siinä samalla Instagramia ihan vaan huomatakseni muutamankin jutun, jotka olisin tosennäköisesti jakanut täällä blogissa, jos Instagramia ei olisi.

Syntymäpäivänäni saamani ihanat kortit. Kaukaisilta saarilta saapunut etanaposti. Elämän pienet ilot eli härönvärinen muumimuki, maailman paras lakritsi ja odotukset alittanut Chai Latte instant -juttu. Itse maalattu (tai ainakin yritetty) tuparikortti. Äitienpäiväksi tekemäni aamiaispannari (tämä ohje, nam!). Sekä Fidasta löytämäni aarre eli viisi kappaletta täydellisiä lautasia.

Rakastan Instagramia kun se on niin helppo tapa jakaa mitä tahansa, eikä mun tarvitse vaivata päätäni sillä, etten osaa verbaalisesti enää yhtään mitään. Mutta on se vähän tylsää, että se on syönyt blogista näinkin ison osan. Ehkä jatkossa alan vaan härskisti lykätä tänne kaiken saman mitä sinnekin. :-P

Semmoinen pieni herääminen tähän väliin. Nyt täytyy alkaa ähertää jotain koulutehtäviä alta pois, että huomenna ei tarvi kärvistellä huonon omantunnon kanssa, kun koko päivä menee kuitenkin Yläkaupungin Yöstä ja Ravintolapäivästä nauttien.

Vappuilua

Toivottavasti kaikilla oli hauska ja onnistunut vappu. Ite oon pienestä asti tykännyt kyseisestä juhlasta ihan hirveesti. Ruokaa, herkkuja ja värikkäitä ilmapalloja, mikäs sen onnellisempaa! Me oltiin parin kaverin kanssa aattona mun luona tekemässä ruokaa sekä vihersmoothien näkösiä drinkkejä. Illemmalla poikettiin myös Kirkkopuistossa puhaltelemassa serpentiiniä ja saippuakuplia sekä paheksumassa roskaavia ihmisiä. Meitä tuli halaamaan poika, joka keräsi rahaa ostaakseen Jyväskylän kaupunginteatterin ja haluaisin kovasti tietää, mikä illan saldoksi lopulta muodostui.

Vappupäivänä mentiin harjulle syömään lisää vähän eri kokoonpanolla. Kylmähän siellä tuli, mutta hyvä seura ja ruissipsit tuorejuustomömmöllä lämmitti mieltä kivasti. Sekä kaikki ne hauskat koirat joita bongailtiin innoissamme ja joita olisin ehkä vähän halunnut houkutella luokse paijailtavaksi.

Uusi ulkoasu

Oon jo pidempään miettinyt blogin ulkoasun uudistamista, koska syystä tai toisesta oon kaivannut sivupalkkia ja muutenkin jotain uutta. Inspiraatiopuuska iski jo viime yönä, mutta sain maanniteltua itseni nukkumaan ja aloitin projektin vasta tänään. Nyt se on aika lailla valmis ja näyttää mielestäni kyllä pirteemmältä kuin se edellinen. Ja oli taas hauska huomata miten koodaaminen sujuu yhä, vaikka onkin jäänyt vähemmälle. Se on vähän kun yksi kieli enkun, saksan ja ruotsin joukossa. :-P

Tekstipätkän keksiminen sivupalkkiin oli taas ihan mahdottoman vaikeaa, mutta syntyihän siihen sitten lopulta jonkinlaista ajatusvirtaa. En tiedä kuvaako se mua ollenkaan, mutta yritä nyt änkeä kaikkea tätä muutamaan virkkeeseen. Hehe. Joo, alta näkee vielä, että miltä ulkoasun pitäisi näyttää. Toivottavasti toimii!

Jospa tääkin osaltaan auttaisi blogihiljasuuden tyrmäämisessä. :-) Mitä te ootte mieltä muutoksesta?

Limetti-hunajalohi kera kuulumisten

Yritän voittaa tätä blogihiljaisuutta ja metsästää kadonnutta inspiraatiota postaamalla jotakin helppoa eli ruokajuttuja. Vaikka arki kävisi muuten vähän tylsän puolella, ruokaa on kuitenkin pakko syödä ja siksi voi yhtä hyvin yrittää tehdä jotain hyvää. Mä, pitkään ja sinnikkäästi kaloja vihannut ihminen, oon pikkuhiljaa oppinut syömään lohta. Yritän epätoivoisesti monipuolistaa ruokavaliotani, koska välillä tuntuu, että lautasella pyörii pitkälti samat raaka-aineet päivästä toiseen. Ja vaikka kirsikkatomaatit, paprika ja kesäkurpitsa on terveellistä syötävää, niin ei niistä varmaan pidemmän päälle saa kovin rikkaasti ravintoaineita. Siksi lohen kaverina lautasella on parsaa.

Meinasin jaaritella tähän todella jännittävillä juonenkäänteillä varustetun kertomuksen siitä, miten lopulta pääsin yli pahimmasta kalavihastani, mutta pitäisi varmaan kohta mennä nukkumaan. Siispä tyydyn jakamaan teille tän viimeisimmän reseptin, jota tuli kokeiltua. Kyseessä on siis limetti-hunajalohi, joka toi mukavaa vaihtelua ainakin omaan elämääni. Tähän mennessä oon syönyt loheni lähinnä ihan vaan pannulla paistettuna ja suolalla sekä pippurilla maustettuna. Ja sittenkin se on ollut parempaa aina vasta seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Vielä tuohon blogihiljaisuuteen palatakseni... Osasyy tälle taukoilulle on varmasti se, että kirjoittaminen on ollut mulle jo pidempään jostain syystä harvinaisen vaikeaa ja se nostaa kynnyksen postata mitään aika korkeaksi. Jotenkin en yhtään tykkää tämänkään postauksen teksteistä, mutta yritän suhtautua asiaan jonkinlaisella hälläväliä-asenteella. Yläasteella olin mielestäni ihan mahdottoman hyvä kirjoittamaan, mutta se johtui ehkä siitä, että silloin tuli myös luettua. Nyt en oikeasti muista, että koska viimeksi olisin lukenut mitään kirjaa loppuun. Tai edes aloittanut. Noh, toivottavasti niillekin on taas pian aikaa ja jaksamista.