Onneks ei oo oikeita töitä

Luulin viettäväni rauhallisen ja löysän kesän, mutta tänään totesin kalenterin täyttyneen kaikesta ihan vaivihkaa. Huomisesta lähtien oon menossa jossain joka viikonloppuna aina heinäkuun lopulle asti. Silmätulehdus yritti hillitä menoa, mutta en lannistu! Nummirock, Provinssi, luokkakokous, veljen synttärit, viikonloppu Helsingissä, Ilosaarirock ja ehkä vielä yksi festari lisää. Elokuukaan ei häviä sisällön määrässä pahasti, mutta tällä hetkellä en uskalla edes ajatella sinne asti. Vähän jännittää, kuinka kantti ja kunto kestää näin runsaat määrät sosiaalisena olemista ja samalla oon kuitenkin aivan täpinöissäni. On tämä ainakin vaihtelua siihen, että viime kesän istuin selkä vääränä ja hengitystiet tukossa töissä. Nyt saan seistä raittissa sadeilmassa.

Kuvat oon Instagramista viime kesältä. Nyt pitäisi ehkä siirtyä pakkaamaan enimmät huomenna mukaan lähtevistä rojuista. Saa nähdä koska kuulette musta seuraavan kerran. Apuva!

Postia Sayorilta

Sain viikko sitten pitkästä aikaa kirjeen Sayorilta, enkä osaa sanoin kuvata sitä ihastuksen määrää, kun avasin kuoren. Sayori oli kirjoittanut kirjeensä pienen vihkosen muotoon, jonka sivuilta löytyi toinen toistaan hauskempia ja luovempia yksityiskohtia. Voi apua mitä vaivannäköä! <3__<3

Kuoresta paljastui myös söpö pieni Hinamatsuri-pariskunta. Hinamatsuri on japanilainen nukkejen ja tyttöjen juhla, jota vietetään maaliskuun kolmantena ja kuinkas sattuukaan, mulla ja Sayorilla on molemmilla syntymäpäivät maaliskuun alkupuolella.

Stressaava harrastus tää kirjeenvaihto, kun pitäisi pystyä vastaamaan tähän samantasoisella kirjeellä. Ei vaan, ihana päästä vuodattaan luovuuttaan johonkin. Paperiaskartelu on hauskaa, mutta jotenkin en oo innostunut skräppäilystä sen vertaa, että voisin purkaa tätä intoani semmoiseen. Mutta luovan sijaan nyt voisin yrittää tehdä jotain kehittävää, että pääsisin vielä tämän kuun aikana viettämään sitä kauan kaivattua stressitöntä kesälomaa. Odottaisi yksi jännä kirjakin tuossa lukemista! :-D

Aikaansaannoksia

Käytin jo peruskoulussa suurimman osan muistiinpanojen kirjoittamiseen tarkoitetusta ajasta niiden muistiinpanojen otsikoiden koristeluun ja samat taipumukset jatkuu näköjään yhä.

Okei, en kirjota ihan kaikkea kalenteriin päätyvää näin vaivalloisesti, vain ne erityisemmät tapahtumat. Koska onhan se hauskempaa kun kalenteri näyttää edes osittain jotenkin visuaalisesti miellyttävältä tai persoonalliselta. Ja syystä tai toisesta tykkään käyttää aikaani kaikkeen tämmöseen. Aloitin kirjeenvaihdonkin paitsi saadakseni uusia jänniä tuttavuuksia, myös siksi että pääsisin tuhertamaan niiden kirjeiden visuaalisen puolen parissa. Muuten tulee nykyään piirrettyä niin vähän, mutta kirjeisiin yleensä edes jotain. Mistä saadaan vankka aasinsilta siihen, että kirjoittelin tässä pitkästä aikaa Minyille Singaporeen.

Tuli vähän sekava kokonaisuus, kun en suunnitellut ollenkaan. Tein vaan pala palalta fiiliksen mukaan, mutta tykkään tästä kaikesta huolimatta. Tuon Lutakon rannalta räpsäisemäni kuvan takana on Mail tag -kysymyksiä. Tilasin noita Instagram-kuviani jo pidemmän aikaa sitten Printiciltä ja heidän toimitusongelmiensa seurauksena sainkin kuvat lopulta tuplana, hihii.

Mietin tässä, että voisi olla hauskaa kirjoitella vaihteeksi myös jonkun suomalaisen kanssa. Jotain semmoista matalan kynnyksen kirjeenvaihtoa ja pääosassa olisi oikeasti ne kirjeet, eikä joka kuoresta tarvitse paljastua tarroja tai muuta ekstraa. Tulisi ehkä kirjoiteltuakin useammin, kun Suomen sisällä on myös hitusen halvempaa. Jos teistä blogin lukijoista tai satunnaisista ohikulkijoista löytyy ketään, ketä tämmöinen houkuttelisi, niin mulle saa laittaa jonkinlaista viestiä sähköpostiin: miraniem(miukumauku)gmail.com

Onnellinen hetki elämässä

Oon nyt ihan mahdottoman hyvällä tuulella ja tavalliseen tapaani yritän analysoida, että miksi. En tiedä johtuuko se useasta mukavasta asiasta, vai tuntuuko ne useat asiat mukavilta, koska on muuten vaan hyvä mieli. Mulla on tämmöinen ihmeellinen tarve analysoida kaikki. Mutta oli nämä sitten onnellisuuden syitä tai seurauksia, niin tämmöisiä asioita on kuulunut viime päiviin:

Jyväskylän Väinönkadulle maalattu räsymatto, kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen ilahduttava näky! Inhottavalla tavalla Jyväskylä alkaa näyttää parhaita puoliaan nyt, kun opinnot täällä lähenee loppuaan.

Katzenjammer, bändi joka on hyvin lyhyen ajan sisällä omien Last.fm-tilastojeni mukaan (tajusin ihan vasta, että tuo sivu ottaa näköjään yhä talteen kaiken, mitä Spotifyn kautta kuuntelen) hypännyt ykkösartistikseni viimeisen 12 kuukauden ajalta. Tutustuin bändiin, koska esiintyvät tulevana kesänä Provinssissa ja odotan heidän keikkaansa tällä hetkellä varmaan jo enemmän kuin Musea. Miltään heidän kolmesta albumistaan tuskin löytyy ensimmäistäkään biisiä, josta en pitäisi. Vaikeuttaa tiskaamista aika ikävästi, kun ei voi olla jammailematta.

Aurinko, lämpö ja se että haluaisin olla koko ajan ulkona. Jos vaan keksisin jotain, mitä tehdä siellä.

Toimiva pyörä. Ja se että sillä ihan oikeasti liikkuu nopeammin kuin kävellen. Wau.

Huulipunat on kivoja.

Ihmisten tuijottelu kaupungilla on kivaa.

Kukat ja loputon vihreys piristää elämää kummasti. Bongasin bussissa istuessani tulppaaneja jonkun ikkunan alla ja aloin heti hymyillä tyhmänä.

Sain vihdoin vietyä fisulla kuvatun filmin kehitykseen ja sieltä tuli takaisin kuvia melkein jopa parin vuoden takaa.

Sellaiset ekstrovertit, joiden seurassa hitaasti lämpiävä introvertti pystyy tuntemaan olonsa rauhalliseksi ja tervetulleeksi, ovat maailman parhaita ihmisiä. Se on yksi parhaita olotiloja maailmassa, kun on ensin ääriään myöten ahdistuneena jossain sosiaalisessa tilanteessa ja sitten paikalle sattuu tuommonen ihminen.

Lisäksi elän omassa pienessä uutisista vapaassa kuplassani, koska tieto lisää tuskaa. Hehe.

Yläkaupungin Yö

Jyväskylässä järjestettiin Yläkaupungin Yö viime lauantaina samaan aikaan Ravintolapäivän kanssa. Aloitin päivän syömällä kakkua Kirkkopuistossa ja päätin sen luovuttamalla kesken Sin Cos Tanin keikan ihan vain siksi, että jalat ei kerta kaikkiaan enää jaksaneet ja alkoi olla vähän vilu. Tuli taas hieman vanha olo, kun Lauran kanssa vilkastiin toisiamme kyseisen keikan aikana ja kilometrin päähän näki, että molemmilla on samat ajatukset lähtemisen suhteen. :-D Mutta oltiin kuitenkin ehditty vaeltaa melko tehokkaasti ympäri keskustaa jo siihen mennessä. Onneksi oli Ravintolapäivä, niin ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää, vaikka oltiinkin liikkeellä aika lailla täydet 12 tuntia.

Päivän aikana käytiin muun muassa Designtorilla Toivolan vanhalla pihalla ja ylpeänä voin todeta, että kaikista niistä kauniista asioista huolimatta, ostin sieltä itelleni vain ja ainoastaan pitkään himoitut Uhana Designing pisarakorvikset. Niiden hankinta on lykkäytynyt näinkin pitkään, kun on ollut vähän ongelmia värien valinnassa. Korvisten lisäksi ostin ihan äärimmäisen hienolla printillä varustetun Lutakko-paidan Jelmun teltasta täyttämään tyhjiötä, joka elämääni on bändipaidattomilta teinivuosilta jäänyt. Kyllä nyt kelpaa.