Outoa palata takaisin syksyisen koleaan ja sateiseen Jyväskylään. Tuntuu kuin olisin ollut kesän viettämässä kaksoiselämää jollain toisella planeetalla. Kävin töissä, elin säännöllisen aikataulun mukaan, söin jonkun muun laittamaa ruokaa, kuuntelin jatkuvaa höpötystä ja hämmästelin tuskaisen kuumaa, loputonta hellettä. Nyt istun yksin hämärässä, sotkuisessa soluhuoneessani ja pähkäilen, että mitä sitä hakisi kaupasta vatsan täytteeksi ja miten sen valmistaisin. Pesin hiukset vasta kolmelta päivällä. Kuuntelen musiikkia sekä avoimesta ikkunasta kantautuvia liikenteen ääniä. Muu asunto on aivan hiljainen, enkä ole ihan varma pidänkö siitä sittenkään, vaikka omaa rauhaa arvostankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti