Limetti-hunajalohi kera kuulumisten

Yritän voittaa tätä blogihiljaisuutta ja metsästää kadonnutta inspiraatiota postaamalla jotakin helppoa eli ruokajuttuja. Vaikka arki kävisi muuten vähän tylsän puolella, ruokaa on kuitenkin pakko syödä ja siksi voi yhtä hyvin yrittää tehdä jotain hyvää. Mä, pitkään ja sinnikkäästi kaloja vihannut ihminen, oon pikkuhiljaa oppinut syömään lohta. Yritän epätoivoisesti monipuolistaa ruokavaliotani, koska välillä tuntuu, että lautasella pyörii pitkälti samat raaka-aineet päivästä toiseen. Ja vaikka kirsikkatomaatit, paprika ja kesäkurpitsa on terveellistä syötävää, niin ei niistä varmaan pidemmän päälle saa kovin rikkaasti ravintoaineita. Siksi lohen kaverina lautasella on parsaa.

Meinasin jaaritella tähän todella jännittävillä juonenkäänteillä varustetun kertomuksen siitä, miten lopulta pääsin yli pahimmasta kalavihastani, mutta pitäisi varmaan kohta mennä nukkumaan. Siispä tyydyn jakamaan teille tän viimeisimmän reseptin, jota tuli kokeiltua. Kyseessä on siis limetti-hunajalohi, joka toi mukavaa vaihtelua ainakin omaan elämääni. Tähän mennessä oon syönyt loheni lähinnä ihan vaan pannulla paistettuna ja suolalla sekä pippurilla maustettuna. Ja sittenkin se on ollut parempaa aina vasta seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Vielä tuohon blogihiljaisuuteen palatakseni... Osasyy tälle taukoilulle on varmasti se, että kirjoittaminen on ollut mulle jo pidempään jostain syystä harvinaisen vaikeaa ja se nostaa kynnyksen postata mitään aika korkeaksi. Jotenkin en yhtään tykkää tämänkään postauksen teksteistä, mutta yritän suhtautua asiaan jonkinlaisella hälläväliä-asenteella. Yläasteella olin mielestäni ihan mahdottoman hyvä kirjoittamaan, mutta se johtui ehkä siitä, että silloin tuli myös luettua. Nyt en oikeasti muista, että koska viimeksi olisin lukenut mitään kirjaa loppuun. Tai edes aloittanut. Noh, toivottavasti niillekin on taas pian aikaa ja jaksamista.