No huh! Nyt oli semmoinen juhannus, että en oikein tiedä mitä ja miten kertoa siitä, mutta pakottava tarve kertoa kuitenkin. Ensimmäinen kertani järjestyksenvalvojana ja ensimmäinen kerta Nummirockissa. Ensimmäisen yön jännitin niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Viimeisenä yönä olin niin innoissani, että en halunnut nukkumaan. Ja vielä vähemmän halusin palata sieltä kotiin.
Märkä ja kylmä sää ehkä hieman latisti tunnelmaa, mutta onneksi oli huippuja ihmisiä pelastamassa tilanteen. Pirteät, positiiviset, empaattiset, huolehtivaiset, hauskat ja oudot ihmiset, haluan kiittää teitä olemassaolostanne, ootte parhaita. Käytin maanantain ihmetellen sitä olotilaa, jonka tällaiset parhaat ihmiset saa aikaan. Miten joidenkin ihmisten seurassa tulee automaattisesti hyvälle tuulelle, eikä enää muista olevansa introvertti, koska oleminen on yllättäen niin paljon helpompaa. Itselleni uskollisena olin tietty vähän awkward, mutta en tiedostanut sitä jatkuvasti. Kahden edellisen päivän aikana mua on ilahduttanut suorastaan huvittavan paljon se, kun ihmiset on lähettänyt kaveripyyntöjä Facebookissa. Siitä tulee semmoinen olo, että ei tuo mua ainakaan ihan pöljänä pidä.
Maaliskuun puolella unelmoin kesästä ja palatessani tämän lyhyen listan pariin totesin monien asioiden tapahtuneen jo yhden viikonlopun aikana. Stressasin niin vähän kuin tällä luonteella on mahdollista, koin öisen seikkailun ja tutustuin häkellyttävän moniin inspiroiviin ihmisiin. Olin avoin ja rohkea, hihittelin pikkujutuille ja kotiuduttuani kirjoitin päiväkirjaan onnellisuudestani, jotta jonain huonompana päivänä voin lukea sieltä elämänohjeita. Ei tää keskikesän juhla juuri paremmin olisi voinut mennä. Toivottavasti tekin nautitte mielekkäissä tunnelmissa! :-)
Kuvan kävin räpsäisemässä Kuokkalan sillalta viime yönä, koska tuli hämmentävä hinku mennä ihastelemaan taivasta. Nyt olisi ehkä syytä siirtyä nukkumaan, koska noin 11 tunnin päästä pitäisi istua junassa kohti Tamperetta, enkä oo edes purkanut rinkkaa Nummen jäljiltä. Hups.
Kuulostaa kaikin puolin mukavalta, vaikka et konkreettisesti kaikkea avaakaan. Se tunne kuulostaa vain juuri hyvälle. :)
VastaaPoistaJa kaunis kuva! Minäkin sain juhannusyönä ikuistettua peilityynen järvenpinnan, mutta kaupunkimaiseman sijaan se heijasteli maalaismaisemaa... :)
Totta puhuen mua kyllä jäi oikolukiessa vähän härnäämään se, ettei tässä ollut oikein mitään konkreettista. Mutta nää fiilikset mitä yritin kuvata on niin monen pienen enemmän tai vähemmän konkreettisen asian summa, että en oikein tiennyt mitä tässä olisin avannut. :D Tärkein juttu oli melkeinpä se, että symppikset asiakkaat ja ihanat työtoverit teki mut ihan mahdottoman iloiseksi.
PoistaKuulostaapa mukavalta reissulta :D Itse olen huomenna lähdössä Provinssiin talkoolaiseksi ja ihan yksin vieläpä :/ Itsekin olen aika introvertti ja jänskättää melko paljon tonne lähtö mutta tää sun teksti rohkaisi tosi paljon :D Jospa sitä minäkin sieltä kavereita löytäisin. Ja tosi upea maisemakuva ♥
VastaaPoistaIhanaa jos rohkaisin ja toivottavasti Provinssi menee sun osalta mukavasti, itsehän hillun siellä asiakkaana! :) Mä olin ensimmäistä kertaa talkoolaisena 2013 Jurassicissa ja vaikka oli kaveri mukana, niin työskenneltiin kuitenkin eri pisteillä ja nähtiin ehkä tauoilla. Jännitti ihan mahdottomasti ja siltä talkooreissulta ei ehkä jäänyt niin ruusuinen kuva kuin näistä jv-hommista, mutta ei missään nimessä kannata lannistua, jos kaikki ei vastaa odotuksia! Oikeastaan parempi, jos ei olisi mitään odotuksia. :D Ite huomasin, että avoimuus auttaa todella paljon, jos siihen vaan pystyy. Kun tunnustin muille, että mua jännittää, niin ne osasi ehkä suhtautua vähän sen mukaan. :D
PoistaProvinssi meni tosi hyvin, oli hauskaa yksinkin ja tutustuin uusiin tyyppeihin :D Paikan päällä ei loppujen lopuksi sitten hirveästi jännittänytkään. Todellakin yllätin itseni, miten uskalsin tuolla olla ja jutella yms :D Oli tosi positiivinen kokemus ja tosiaan kuten sanoit, minulla ei paljoa ollut ennakko-odotuksia, vaikkakin ehdin pelätä joutuvani siivoamaan bajamajajoja kuultuani siivoamistiimiin päätymisestäni. Onneksi se olikin sitten vain roskien ja pullojen yms keräämistä puistosta (joka tosin oli täynnä humalaisia xD)
Poistahttp://mammamiiau.blogspot.fi/2015/07/festariseikkailu.html
Mahtava kuulla, että kaikki meni kivasti! :) Niinhän se on, että yksin tulee tutustuttua uusiin ihmisiin paljon helpommin, kuin kavereiden kanssa oleskellessa. Tykkään myös siitä rohkeuden ja ylpeyden tunteesta, minkä saa uskaltautuessaan ihmisten puheille. :D Plussaa jos onnistuu joskus löytämään pitkäaikaisempiakin kavereita! Ja yksi festareilla talkoilun parhaita puolia on kyllä ehdottomasti se, että pääsee kokemaan sen tapahtuman, eikä itse tarvitse maksaa kuin ehkä matkat. Suosittelen kyllä tulevinakin kesinä hakeutumaan talkoolaiseksi, jos mahdollista! :)
Poista