Provinssi 2015

Mulla on tässä pari päivää huiliaikaa ennen kuin häviän Ilosaarirockiin ja ajatus oli hoitaa yksi tai kaksi koulutehtävää pois kiusaamasta. Teknologia ei kuitenkaan oo ollenkaan samaa mieltä, joten päädyin sitten purkamaan kesän tapahtumia tänne blogiin, ennen kuin ne unohtuu kokonaan. Eihän Provinssistakaan oo kuin reilut pari viikkoa, heh.

Tää oli ensimmäinen kertani Provinssissa ja tän kesän ainoa kerta, kun oon festareilla asiakkaana. Reissun jälkeen tulikin vähän semmoinen olo, että enempää en tarvitse. Joka päivällä oli vain yksi tai kaksi esiintyjää, joiden näkemistä oikeasti odotin, kun samaan aikaan Laura melkein juoksi lavalta toiselle bändien perässä. Yritin mennä mukana ja jammailla hetken muun muassa Ruger Hauerin tahtiin, mutta lopulta ei vaan pystynyt. Ja huolimatta siitä, että tää alkoi nyt kuulostaa vähän marinalta, mulla oli erittäin hauskaa! :-D Mutainen maakaan ei pahemmin kiukuttanut, kun oli punaiset saappaat.

Keskiviikolta odotin suurella mielenkiinnolla Die Antwoordia ja se onnistui ylittämään kaikki ne odotukset heittämällä. Wau. Keikan jälkeen oli ihan mielettömän hyvä fiilis. Myöhemmin samana päivänä esiintynyt Muse sen sijaan oli alkuperäinen syy, jonka takia halusin Provinssiin. Paikan päällä se ei sitten kuitenkaan iskenyt ihan odotetulla tavalla, vaikka vetivätkin kaikki ne nostalgisimmat biisit. Mietin vain sitä, miten innoissani olisin nelisen vuotta sitten ollut ja siitäkös tuli taas vanha olo.

Torstain aloitti CMX, jota en juuri oo aiemmin kuunnellut, mutta joka livenä vaikutti hyvältä. Sitä seurasi lyhyt hetki Mirel Wagneria, jota olisi mieluusti kuunnellut pidempäänkin. Turbonegro oli aika jännä ja kaikin puolin viihdyttävä. Jammailtiin hetki myös Calvin Harrisin mukana, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Päivän odotetuin eli Huoratron elävöitti meitä vielä sen verran, että uskaltauduttiin mukaan melko kesyltä näyttäneeseen pittiin, hihii. Mua alkoi kuitenkin pelottaa rillieni puolesta sen verran pikaisesti, että siirryin lopulta pogoilemaan väljemmille vesille.

Perjantai oli mun osalta viimeinen päivä Provinssia, enkä odottanut enää juuri muuta kuin Katzenjammeria. Ja ai että miten oli hieno keikka, huh! Jos en muista ihan väärin, niin bändillä oli yhteensä suunnilleen 20 eri soitinta ja tuntui, että jokainen osasi soittaa niistä mitä tahansa. Meinaan vieläkin olla aivan täpinöissäni, kun vähänkään mietin koko keikkaa. Oli aivan äärimmäisen huippu, oikein kunnon tyttöenergiaa! :-D Toivottavasti vielä joskus uudestaan.

Tästä on hyvä jatkaa, tuntuu kuin oisin jo voitolla tästä kesästä. Mikä hauskinta, yletön sosiaalisena oleminen on aiheuttanut sen, että mä oikeasti nautin siitä. Toki uusien ihmisten kanssa jännittää yhä alkuun, mutta kunhan ensin vähän rentoudun. Kotona istuminen tuntuu nykyään hämmentävän tylsältä. Vaikka sekin olisi varmaan korjattavissa, jos olisi jotain hyviä pelejä virikkeenä. Höhö.