Meille vaihtareille oli järjestetty eiliselle opastettu kierros vanhan kaupungin eli Altstadtin läpi, mikä turistimeiningistä huolimatta sopi mulle erittäin hyvin. Vaikka yksin haahuilussa ja hämmästelyssä on ehdottomasti oma viehätyksensä, on mielenkiintoista kuulla millaisia tarinoita erilaisiin rakennuksiin, patsaisiin tai henkilöihin näiden takana liittyy. Ja näiden tarinoiden kuuleminen turistioppaan suusta on ainakin omasta mielestä paljon mielekkäämpää kuin googlettaminen.
Lisäksi saatiin lyhyt perehdytys paikallisiin panimoihin liittyen. Nyt yritän metsästää Tinderistä henkilökohtaista turistiopasta, joka perehdyttäisi noihin pubeihin ja ravintoloihin. Hehehe. Vaikka mielenkiinto on meinannut kyllä lopahtaa jo tässä ensimmäisen parin päivän aikana, koska oon tosi huono alottamaan keskusteluja ja sitten kun rohkaisen itseni, mutta saankin vastaukseksi kokonaiset pari sanaa... Ihan tyhmää, kakkapäitä kaikki!
Niin siitä kierroksesta. Rakastuin aika pahasti. Vanhat rakennukset ja niiden loputtomat yksityiskohdat. Aivan erinäköiset talot sopusoinnussa vierekkäin. Lukematon määrä monenkirjavia ravintoloita, joiden terassit valtaavat muutenkin kapeat kadut. Tavalliset ihmiset tupakoimassa parvekkeillaan ja katselemassa kadulla liikkuvaa väkeä. Saksalaiset ihmiset, aivan erityisesti vanhat herrasmiehet ja yksinpuhelua harjoittavat tapaukset. Oon romantisoinut koko paikan niin vahvasti, että suurella mielenkiinnolla seuraan, miten pitkään tällainen voi kestää.
Stadterhebungsmonument eli Monument of grant privileges of Düsseldorf. En tiedä miten sen suomentaisi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä monumentti on läpileikkaus Düsseldorfin historiaan ja siihen mitä kaupunginoikeuksien saamiseen liittyi. Yksityiskohtia riitti ja niihin liittyy ilmeisesti hirveä määrä symboliikkaa, mitä opas ei avannut juuri sen enempää.
Ei ollut muuten helppoa tämä valokuvaaminen symmetriaa rakastavalle ihmiselle. Tätäkin kuvaa tuijotin pitkään ihmetellen, että mikä tässä on pielessä ja lopulta tajusin, että eihän tuo rakennus edes ole symmetrinen. Ikkunat on missä sattuu suhteessa kaikkeen muuhun. Kauhea antikliimaksi kun on muuten niin hieno rakennus! :-D
Kierroksella näkyi myös jokunen kirkko, joista yhdessä käytiin ihan sisällä asti. Toiseen kirkkoon liittyen opas sen sijaan kertoi meille tarinan. Kyseessä on Pyhän Lambertuksen kirkko, jossa on vino torni. Tornin vinous on kuulemma itsensä Saatanan tekosia ja torni suoristuu ainoastaan sitten, jos joku kaunis päivä aito neitsyt menee kirkossa naimisiin. Niinpä valkoiseen pukeutuvat morsiamet välttelevät Lambertuksen kirkkoa, koska eivät halua joutua naurunalaisiksi.
Semmoista eilen. Muilta osin voisin päivittää tilannetta sen verran, että tunnelmat viime päivien ajalta on olleet merkittävän paljon positiivisemmat kuin mitä ensimmäisenä vuorokautena. Matkalaukkukin palasi luokseni tässä loppuviikosta ja nyt suunnittelen reissaavani pitkin Nordrhein-Westfalenin osavaltiota koko ensi viikon, koska täällä hommaamani opiskelijakortti mahdollistaa ilmaisen julkisten kulkuneuvojen hyväksikäytön kyseisellä alueella. Tiedon saatuani rupesin ihan ensimmäisenä kartoittamaan, että minkälainen on Kölnin keikkatarjonta seuraavan kuuden kuukauden aikana. Täytyy sanoa, että aika huikea pelkästään ensisilmäyksellä.
Tajusin tässä äsken myös sen, miten tärkeä tää blogi tulee mahdollisesti olemaan mulle tän vaihdon aikana. Hirveä tarve jakaa kaikki kokemukset jonkun kanssa, mutta ei olekaan nyt niitä parhaita tyyppejä koko ajan mukana, että pääsisi fiilistelemään yhdessä. Onneksi tänne voi paasata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti