Vanhempien jälkeen oli Lauran vuoro matkustaa tänne elämääni ilahduttamaan (ja aiheuttamaan samalla vähän Jyväskylä-ikävää). Ennen sitä olin törmännyt netissä kuviin Düsseldorfissa sijaitsevasta hylätystä paperitehtaasta ja heti ensimmäinen ajatus oli, että tuonne on pakko päästä seikkailemaan yhdessä ystävän turvin.
Paikan päällä vähän jännitti. Ei ollut mikään aurinkoisin päivä ja tuuli sai rakenteet pitämään ääniä, joita säikyin vähän väliä. Hämärästä huolimatta sisällä näki pääosin ihan hyvin, mutta osa huoneista oli aivan pimeitä. Oma mielikuvitukseni käytti nämä tilanteet hyödyksi ja kävi tuttuun tapaansa välillä vähän ylikierroksilla. Odotin saavani kimppuuni milloin zombeja, milloin narkkarin.
Selvittiin ehjin nahoin ja onnistuttiin välttämään elävät kuolleet sekä muut mahdolliset asukit. Vastaan tuli ainoastaan kaksi muuta tutkimusmatkailijaa, mutta ensikertailaisina me ei tiedetty, onko seikkailijoilla tapana tervehtiä toisiaan. Tiedättekö samalla tyylillä kuin karavaanarit tekee. Mutta oli kyllä aika kutkuttava paikka.
Kieltämättä oisin kääntynyt kannoillani heti kättelyssä, jos olisin ollut liikkeellä yksin. :D
VastaaPoista