Oktoberfest Münchenissä

Münchenin Oktoberfesteilla poikkeaminen oli yksi niitä juttuja, jotka vaihdon aikana haluan ihan ehdottomasti nähdä ja kokea. No nyt se on nähty, koettu, maistettu, haistettu, nautittu ja juhlittu. Oli tavallaan hyvin omalaatuinen kokemus, mutta myös kotoisan suomalainen. Kiitos vaan ihmisille, jotka eivät tiedä omaa sietokykyään oluesta puhuttaessa. :-D

Matkaseurana mulla oli aluksi jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani saksan tunneilla tapaamani tyttö, Coral, mutta seurueen koko moninkertaistui heti alkuunsa. Paikan päällä käveltiin nimittäin röyhkeästi punaisia päin vieressä ollutta poliisia uhmaten, mistä syntyi juttua tien samaan aikaan ylittäneen joukkion kanssa. Ne oli tulleet samalla bussilla Müncheniin ja niiden kanssa vietettiin sitten koko festivaalipäivä loppuun saakka.

Päivä alkoi massiivisella ihmisryntäyksellä. Tavoitteena oli päästä sisään yhteen neljästätoista suuresta olutteltasta, mutta meidän joukkio päätyi lopulta istumaan baijerilaisen taivaan eli Hacker-teltan terassille. Aluksi harmitti, koska teltassa sisällä olisi varmasti ollut upean näköistä, mutta sää suosi pitkästä aikaa auringonpaisteella, joten ulkonakin oli harvinaisen miellyttävä istua.

Siellä me sitten juotiin, syötiin, tutustuttiin, höpöteltiin ja naurettiin. Niin toistemme kuin monien muidenkin ihmisten kanssa. Meitä kävi viihdyttämässä useampikin saksalainen, joista osa viipyi vain hetken ja osa jäi rupattelemaan kokonaisen tuopin ajaksi. Satunnaisesti joku alkoi hoilata juomalauluja ja vähän joka välissä skoolattiin ja huudettiin prost.

Luovutettiin paikkamme teltassa muille janoisille ja lähdettiin kiertämään festivaalialuetta, joka muistutti vahvasti suurta huvipuistoa kaikkine kieputtimineen ja vuoristoratoineen. Niitä tuntui löytyvän joka lähtöön ja olo oli kuin pienenä lapsena Särkänniemessä. Kaikki oli uutta ja jännää, eikä ihmisvilinälle näkynyt loppua.

Poistuttiin alueelta hetkeksi syömään kiinalaista ja juomaan kahvit. Sinä aikana alkoi hämärtää ja me luultiin ehtivämme takaisin katsomaan auringonlaskua maailmanpyörästä. Jonotuksen aikana ilta kuitenkin pimeni entisestään ja maailmanpyörään päästyämme taivas oli jo pikimusta. Maisema näytti upealta yhtä kaikki, vaikka hädintuskin uskaltauduin sitä ihastelemaan pientä korkean paikan kammoa potiessani.

Illan päätteeksi väsytti, päätä särki ja jalatkin kipuili. Ahtaaseen bussiin änkeytyminen kiukutti, kun ei saanut nostettua koipiaan ylös. Mutta silti päällimmäisenä ajatuksena oli, että kyllä kannatti. Sympaattiset matkatoverit, saksan mittapuulla kallis mutta herkullinen ruoka ja olut, Dirndliin pukeutuneet nätit tytöt, miehet koristeellisissa nahkapöksyissä, uudet tuttavuudet ja jopa kahvilan äkäinen tarjoilija, kaikki oli sen arvoista.